en menu

Kuukausi: syyskuu 2014


26.9.2014

Nautistin kurpitsapitsa


 

Ai että, kuulkaa. Hyvää pizzaa kun saa, niin silloin on elämä melkolailla mallillaan. Yksi aikamoisen mukava resepti täällä olikin jo jemmassa, se eräs hauska kukkakaalipizza nimittäin. Ja nyt tulisi sitten toinen herkullinen humanteri. Tämä pizza on gluteenitonta, viljatonta ja hiivatonta, joten se sopii melko monenlaisia ruokavaliota seuraaville. Myös nautismia noudattavat osaavat varmasti arvostaa tätä. Itsehän lukeudun hyvin vahvasti nautistiksi, vaikka muita ruokaismejä vierastankin. Tärkeimpänä ohjenuorana aatteessamme on syödä vain ruokaa josta nautimme, muunlaista kartamme kuin ruttoa.

Tässä nautiskelijoiden pizzassa kiinnostavaa on se, että siinä ei ole lainkaan tomaattikastiketta, vaan pohjalle sivellään anteliaasti ricottajuustoa. Siihen päälle siivutetaan myskikurpitsaa, jonka monet ehkä tunnistavat enkkunimellä butternut squash. Ja sitten silpastaan pinnalle vielä hivenen valkosipulia. Komeus nautitaan tuoreiden salvianlehtien kanssa.

-Hienostuneen makuista, totesi mies. -Ihan vitun hyvvää, sanoin minä. Lipsahti, ja vielä lapsen kuullen. Mutta ei se onneksi tainnut huomata, keinui vain siinä autuaana silmät kiinni fiilistellen omaa pizzapalaansa. Ihan selvä nautisti sekin.

MYSKIKURPITSA-SALVIA-PIZZA

2 pizzaa

Pizzapohja:
(gluteeniton, jauhoton, hiivaton)

  • 1,5 dl kookosjauhoja
  • 2 dl tapiokajauhetta (-tärkkelystä)
  • 1 rkl psylliumkuitujauhetta
  • ½ tl merisuolaa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 dl lämmitettyä vettä
  • 2 luomukananmunaa

Täyte:

  • n. 200 g ricottajuustoa
  • 1 myskikurpitsa aka Butternut Squash
  • reilu hyppysellinen sormisuolaa
  • mustapippuria
  • loraus oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • kourallinen tuoreita salvian lehtiä

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita kulhossa kookosjauho, tapiokajauhe, psylliumkuitu ja merisuola. Lisää oliiviöljy ja lämmitetty vesi sekä kevyesti vispattu kananamuna. Sekoita käsin pehmeäksi ja kuohkeaksi taikinaksi. Jos taikina tarttuu liikaa käsiin, lisää aavistus jauhoja, mutta varo, ettei taikinasta tule liian kuivaa. Aseta taikina leivinpaperin päälle ja kaulitse mahdollisimman ohueksi, muutaman millin paksuiseksi pizzapohjaksi. Esipaista uunin keskitasossa noin 12 minuuttia, riippuen kuinka rapean pohjan haluat. (Itse pidän rapsakasta pohjasta, joten kaulitsin pohjan ohueksi ja paistoin melko kuivaksi).
Kuori myskikurpitsa ja leikkaa mandoliinilla tai veitsellä ohuenohuiksi siivuiksi. Ota pizzapohja uunista ja lusikoi päälle ricottajuustoa. Viipaloi päälle kurpitsasiivut. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja sormisuolaa ja lorauta kevyesti oliiviöljyä. Silppua pinnalle yksi valkosipulinkynsi (tai purista se vasta valmiin pitsan päälle valkosipulipuristimella). Paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.
Ota uunista, nypi pinnalle tuoreita salvianlehtiä ja tarjoile.

Nautinnollista viikendiä!

V

Avainsanat:

25.9.2014

Pysy kanavalla


 

Yo! Näiden Vaneljan seurantakanavien perään on nyt paljon kyselty, joten tässä alla napakka paketti paikoista, joiden avulla pysyt ajassa kiinni ja saat uudet postaukset uunituoreina ja kotiin kuljetettuina.

Mitä kanavaa käytät itse eniten sivujen seuraamiseen? Jos tästä nykyisestä listasta puuttuu jokin oleellinen tapa, kanava tai lukulista, jonka kautta haluaisit saada uutiset, niin vinkkaa! Otan tosi mieluusti kaikenlaiset kehitysehdotukset ja neuvot vastaan. Kiitos & Stay tuned!

V

Avainsanat: , ,

24.9.2014

Talvesta ei tarvitse tykätä


 

Tänä vuonna syksy saapui itseltäni aivan huomaamatta. Se otti ja juoksi kintereilleni riipivän raikkaana tarkalleen ottaen eilen aamulla kello 8.30. Hymyili aamulenkillä sellaista kirkasta ja läpitunkevan heleää hymyään, jota en ollut vielä valmis vastaanottamaan. Meni iho kananlihalle. Niiskutellen ja sormet kankeina palasin pikaisesti kotiin ja päätin valmistaa paistoksen juuri hankkimistani täydellisen kauniista ja muhkeista viikunoista. Suunnitellen samalla Suurta Pakoa.

Niin, tämä ei nyt ole sellainen postaus, jossa fiilistellään ihanan freesejä syyspäiviä, kynttilöitä ja villasukkia. Ennen olisin lähes pinnistellyt löytääkseni positiivisia puolia kylmenevästä ja pimenevästä vuodenajasta, ja jollain tasolla teen kaiketi niin nytkin, mutta samalla olen kypsynyt myös siihen rehellisyyteen, että myönnän tulevan talven tuntuvan ganska kauhistuttavalta. Olkoonkin, että tiedän sen tuovan mukanaan kihelmöiviä työkuvioita ja valtakunnassa kaikki on muuten mallillaan.

Rehellisyys tuntuu hyvältä. Talvesta ei tarvitse tykätä. Täten olen tilannut maailmankaikkeuden postimyynniltä perheelleni kakkoskodin jostain auringon alta. Kenties Amerikan länsirannikolta? Kenties. Jäämme odottamaan tilauksen käsittelyä.

Ja sitten siihen paistokseen. Viikunoista ja päärynöistä on sen sielu rakennettu. Viikunoista, joiden tuijotteluun meni itseltäni yhtä kauan aikaa kuin itse paistoksen valmistamiseen. Niiden tummanliila kupera pinta purppurapyörteineen muistutti avaruutta ja keltaiset pilkut tähtipölyä. Upeita hypnoottisia yksilöitä. Ostaessani niitä myyjä kysyi mitä aion valmistaa niistä, vastasin, että en ollut edes ajatellut asiaa, ostin ne vain niiden kauneuden tähden.

Niin, taas takaisin siihen paistokseen. Sanoisin sen olevan täydellistä ruokaa juuri tähän vuodenaikaan. Lämmintä, rehevää ja rehellistä, hieman raskasta, täyteläisen makeaa ja tukevaa, silti jotenkin huoletonta. Söin vuoallisen sitä aamupala-lounaaksi. Villasukat jalassa. Sytytin myös kynttilän. Ja olihan se ihan suloista. Paistoksen lisäksi eniten silti lämmitti ajatus siitä suuuuresta paosta…

VIIKUNA-PÄÄRYNÄ-PAISTOS

Hedelmätäyte:

  • 5 isoa tuoretta viikunaa
  • 1 iso kypsä päärynä
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 1 rkl vettä
  • ruiskaus vaniljasteviaa (tai 2 rkl kotimaista hunajaa)
  • Murutaikina

  • 1 dl mantelijauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 0,5 dl mantelilastuja (tai esimerkiksi kurpitsansiemeniä)
  • ripaus merisuolaa
  • 1 tl kanelia
  • 5 rkl pehmeän sulaa kirnuvoita tai kookosöljyä
  • ruiskaus vaniljasteviaa (tai 2 rkl kotimaista hunajaa)
  • Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pese ja viipaloi neljä viikunaa ja päärynä. Laita palat kattilaan, lisää vesi, vaniljauute ja stevia. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Tee sillä välin murutaikina.

    Annostele mantelijauho, kaurahiutaleet ja mantelilastut kulhoon. Lisää suola ja kaneli ja sekoita. Kaada sekaan sula rasva ja lisää stevia. Puristele käsissä murumaiseksi taikinaksi.

    Kaada voideltuun vuokaan hedelmätäyte. Lusikoi pinnalle murutaikina. Paista uunin keskiosassa noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut hieman sävyä. Ota uunista, viipaloi pinnalle tuoretta viikunaa, tarjoile ja nauti! Syö sellaisenaan tai kokeile esimerkiksi turkkilaisen jukurtin kanssa.

    Avainsanat: ,

    19.9.2014

    Niin paljon on aikaa


     

    Nyt on perjantai. Nyt mä hellin sua.

    Kehitin viikonlopun joutilaisiin aamuihin mielestäni melkoisen upean parivaljakon: Suklaaleivän vispatulla vaniljavoilla. Tiedän, kuulostaa aivan naurettavan hyvältä. Ja sitä se todellisuudessa ja ihan konkreettisesti olikin.

    Ottaessani nimittäin ensimmäisen haukun taustalla soi Juhani Aaltosen & Otto Donnerin Strings-albumi, tarkkalleen ottaen kappale Niin vähän on aikaa (kiitti Kaarle), ja koko kombo, makunyansseineen, taustamusiikkeineen ja ikkunasta heijastuvine valonsäteineen oli niin täydellinen, että aloin nauramaan ääneen.

    Siunattuja hetkiä.

    Mantelijauhojen ja banaanin syliin rakennettu suklaaleipä on yksistäänkin elämys, mutta vaniljavoi – vispattu vaniljavoi tekee siitä luksusta. Erittäin hyvin leivän lisukkeena toimii myös mainittu Niin vähän on aikaa -kappale. Jonka nimen olen jostain syystä pyörtänyt päässäni muotoon "Niin paljon on aikaa".

    Ja aikaahan meillä on. Olemme ikuisia olentoja valmiissa maailmassa. Tai viimeistään suklaaleivän ja vaniljavoin jälkeen se tuntuu valmiilta.

    SUKLAALEIPÄ

    (gluteeniton, maidoton)

  • 3 dl mantelijauhoja
  • 1 dl raakakaakaojauhetta
  • 0,5 dl murskattuja saksanpähkinöitä
  • 1 rkl psylliumkuitujauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • hyppysellinen merisuolaa
  • 4 luomukananmunaa
  • 2 kypsää banaania
  • 2 dl kauramaitoa (tai esim. kookos- tai mantelimaitoa)
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 3 rkl sulaa kookosöljyä
  • 2 rkl juoksevaa kotimaista hunajaa
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • Vuoan koko noin 12 x 20 cm

    Lämmitä uuni 200 asteeseen. Öljyä kevyesti leipävuoka ja leikkaa leivinpaperista kaksi pitkulaista palaa, toinen joka peittää vuoan leveyssuunnassa, ja toinen, joka peittää vuoan pituussuunnassa. Katso ohje täältä.

    Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Erottele kananmunien valkuaiset toiseen kulhoon ja keltuaiset kolmanteen kulhoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset, muussattu banaani, kauramaito, omenaviinietikka, kookosöljy, hunaja ja vaniljauute kolmannessa kulhossa sekaisin. Yhdistä kaikki ainekset yhteen kulhoon. Sekoita. Kaada seos leipävuokaan. Paista uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä uunin lämpötila 175 asteeseen, kumoa leipä uuniritilälle ja paista uunin alaosassa vielä noin 15 minuuttia ilman vuokaa. Testaa leivän kypsyys hammastikulla. Mikäli tikkuun tarttuu taikinaa, leipä ei ole kypsä. Peitä tällöin leipä alumiinifoliolla, joka estää pinnan palamisen ja jatka paistoaikaa, kunnes sisus on kypsynyt. Ota leipä uunista ja anna jäähtyä hieman. Tarjoile ja nauti.

    VISPATTU VANILJAVOI

  • 100 g pehmeän sulaa kirnuvoita
  • 0,5 dl mantelimaitoa (tai muuta maitojuomaa)
  • 1 rkl hunajaa
  • vaniljatangon siemenet tai 0,5 tl aitovaniljajauhetta
  • Annostele huoneen lämmössä pehmentynyt voi, maitojuoma, hunaja ja vanilja kulhon ja vatkaa tehosekoittimella kuohkeaksi valkoiseksi seokseksi. Säilytä jääkaapissa. Erinomaista esimerkiksi suklaaleivän kanssa!

    Pehmeää viikonloppua.

    V

    Follow my blog with Bloglovin

    Avainsanat: ,

    17.9.2014

    Keksivideo


     

    Tänään tarjoillaan pikakeksiä ja keksivideoita. Teimme näistä suloisista kolmen raaka-aineen kekseistä pienen fiilistelevän ja opastavan videon, jonka voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ, Vaneljan TV-osiosta.

    Otapa siis mallia ja leipase perässä. Ohje on ihan superhelppo ja nopea toteuttaa. Hiutaleiksi sopivat kookoksen tilalle myös kaura- tai tattarihiutaleet. Kaikenlaisia lisähöysteitä, kuten vaniljaa ja hunajaa voi myös huiskia sekaan. Tämä on täydellinen resepti niihin hetkiin, kun pitää äkkiä saada jotain makeaa, eikä mielikuvitus tai kaappien sisältö anna kovin monimutkaiseen myötä.

    3 Raaka-aineen kanelikeksit

    Noin 6-8 kpl

  • 1 kypsä ja iso banaani
  • 2 dl kookoshiutaleita
  • ½ tl kanelia
  • Lämmitä uuni 175 asteeseen. Soseuta banaani esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää kookoshiutaleet ja kaneli. Sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain maustetta. Muotoile kekseistä palloja leivinpaperille ja painele ne noin puolen sentin paksuisiksi kekseiksi. Lisämakeutta halutessasi sudi pinnalle hieman hunajaa pullasudilla. Paista noin 15 minuuttia, kunnes kekseihin tulee hienon hento kullanruskea sävy. Anna jäähtyä ja nauti.

    V

    pst, kuvissa näkyvä kirja on saku tuomisen hyvä elämä – lyhyt oppimäärä

    Avainsanat: ,

    16.9.2014

    Mä oon niin kuuma


     

    Satun olemaan sellaista ihmissorttia, joka tuppaa kehräämään sisäänsä kuumuutta. Kun ideoita, inspiraatiota, projekteja ja puuhaa riittäisi vuorokauden jokaiselle tunnille, eikä sekään aika tahtoisi riittää, alkaa systeemi helposti höyrytä ja homma voi mennä vähän vauhkoksi.

    Viime aikoina olen rakentantut kahta isoa ja rakasta projektia, tätä nettisivustoa sekä joulukuun alussa Otavalta ilmestyvää Kiitos hyvää -kirjaani. Näiden kahden intohimosuhteen lisäksi muut työhommat ja lapsiperheen arjen hulinat ovat pitäneet tahdin suhteellisen napakkana. Ja voin kuulkaa kertoa, että se kaikki alkaa tuntumaan kropassa – ja näkymään naamassa. (Terveisiä vain vuosien takaiselle, paluun tehneelle armaalle opettajalleni, ruusufinnille. Pus pus!)

    Täten teidän arvovaltaisten läsnäolijoiden todistaessa lupaankin keskittyä nyt hiljentymiseen ja viilentymiseen. Uskon, että asioita voi saada aikaiseksi tehokkaasti myös syvästä rauhasta käsin. Eli tästä päivästä lähtien – päivittäistä meditoimista ja tietoista hiljentymistä. Apurina mm. juurikin löytämäni kyseiseen hommaan tarkoitettut aplikaatiot.

    Ja viilentävä raikas ruoka, kuten kuvissa näkyvä suloinen, jäisistä viinirypäleistä tehty sorbetti, joka tuo mukavasti juuri sopivaa koleutta hieman hillittömiin ja kuumottaviin hetkiin.

    RYPÄLESORBETTI

  • 1 rasiallinen luomuviinirypäleitä
  • 1 tl hunajaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • Pese rasiallinen luomuviinirypäleitä huolella, jotta saat rypäleiden pinnalla usein olevan ikävän maun pois. Huuhtelun jälkeen kuivaa rypäleet. Laita tertut pakastimeen ja pakasta noin tunnin ajan. Soseuta jäiset rypäleet tasaiseksi massaksi esimerkiksi tehosekoittimella. Sekoita joukkoon hunaja ja vaniljauute. Annostele kulhoon ja nauti.

    Tämä saattaa olla ehkä hieman hassu postauksen aihe, voivotella nyt ylikuumenemisia, kun vasta eilen avasin koko Vaneljan. Mutta koska tiedän, että parhaiten oloa keventää ja viilentää kaikenlainen puhdas avoimuus ja tietty pidäkeettömyys, niin mitäs sitä sitten tässä esittämään jotain coolia.

    Eli täältä tullaan, ruusufinnit naamassa ja rakkaudella! Tyynenä mutta tosissaan.

    Hyviä vointeja ja viileyttä teille muillekin kohtalotovereille, kuumakalleille ja -kissoille!

    V

    pst, Vaneljan postausten jakotoiminnoissa on hieman viilattavaa, ja muutenkin täältä löytyy vielä erilaisia bugeja. Laittakaa ihmeessä viestiä, jos törmäätte outouksiin, epäloogisuuksiin tai toimimattomiin juttuihin. Se helpottaa paljon. Ja antakaahan muutenkin palautetta ja esittäkää toiveita, ne ovat todella tervetulleita!

    Avainsanat: , ,

    13.9.2014

    Tervetuloa


     

    Vau. Nyt se on totta. Vanelja on vihdoin täällä. Sivusto, joka yhdistää intohimoni ja asiat, jotka koen juuri nyt kiinnostaviksi. Vuosi sitten lopettamani Kiitos hyvää -blogin jälkeen olen hiljalleen muhitellut ja kypsytellyt sopivaa tapaa ja aikaa oman sivuston lanseeramiseen. Ajatukseni olivat nettikonseptissa, joka ei niinkään alleviivaa hyvinvointia, vaan ammentaa nautinnosta. Nyt sen aika on koittanut.

    Sivuston sisällöstä vastaan pääasiassa minä, Virpi Mikkonen. Videoita ja muuta mediasisältöä, niin itse sivustolle kuin asiakkaillekin, tuottaa ja toteuttaa Vanelja Media. Kenties tekijätiimi tulee tästä vielä laajentumaan, mutta toistaiseksi Vanelja on pääasiassa allekirjoittaneen temmellyskenttä ja arvojani mukaileva nettijulkaisu.

    Sivujen rakenne kulkee näin:

  • Ruoka
  • Sisältää reseptejä eri aihealueista, keskiössä nautinto ja hyvä olo. Reseptit ovat suurelta osin gluteenittomia, maidottomia ja ilman valkoista sokeria. Ihan vain siksi, että tekijä itse tykkää syödä niin. Ravinto-oppia ei tarjoilla, mielihyvää ja raikkaita raaka-aineita sitäki enemmän.

  • Elämä
  • Sisältää myös arkistotyyppiset osiot Liikunta, Koti, Kauneus ja Inspiraatio. Lähtökohtana hyvän elämän ainekset Vaneljan mukaan.

  • TV
  • Vanelja Median tuottamia ja toteuttamia fiilisteleviä tai opastavia videoita sivujen eri aiheista.

  • Muistio
  • Tämä kyseinen palsta, jonne päivittyy blogityylisesti ajassa kiinni olevia havaintoja ja ajatuksia, silloin kun asiaa ja inspistä pulpahtelee pintaan.

  • Vanelja
  • Yhteystiedot esittelyn kera ja paikka josta voit lähettää viestiä ja huikata kuulumiset.

  • Fi/Eng
  • Mahdollisuus vaihtaa sivuston kieli suomeksi tai englanniksi. Enkkuosio kehittyy matkan varrella kätevimmän kääntötavan löytyessä, tai oman kielitaitoni sulavoituessa.

    Sisältö ja rakenne käyvät läpi vielä pientä hienosäätöä, eli pikkuruiset rakennusmiehet hääräilevät täällä taustalla hiljalleen nyt ovien avauduttuakin. Maalailevat ovenpieliä, nakuttelevat listoja ja avaavat ehkä yhden pienen salahuoneenkin. Emme pahoittele remontista aiheutuvaa häiriötä, koska sellaista mukavaa mäiskettä tämä elämä on!

    Mikään Vaneljassa ei ole lukkoon lyötyä eikä päämäärää ole asetettu. Se mahdollistaa kasvun juuri siihen suuntaan, mihin elämä luonnostaan lennättää. Jännittävää nähdä millaiseen kukkaan Vanelja lopulta puhkeaa, kun lannotteina ovat vapaus ja nautinto!

    Lopuksi – ihan ehdottomasti tärkeimpänä asiana: Haluan kiittää muutamaa ihmistä, joiden nerokkuuden ja jalomielisyyden ansiosta Vaneljasta on tullut totta: Lotta Nieminen ja Leena Oravaino, rakkaat ystäväni, graafikot ja visuaaliset ihmenaiset, henkilöt Vaneljan ulkoasun takana. Antti Takalahti, bittinero ja ystävä lähes 20 vuoden takaa koodasi tyhjästä toimivan sivuston. Olen teille kolmelle loputtoman kiitollinen. Sanat tai teot eivät riitä kertomaan sitä arvostusta, jota tunnen teitä ja työtänne kohtaan. Olette Kultaa.

    Suurkiitos myös miehelleni Finn Anderssonille, joka on ollut ideapalloilijana ja tsempparina siitä lähtien kun Vanelja oli vasta hento ajatuksen häivähdys ja kaksivuotiaalle Alva-tyttärellemme, jonka vuoksi haluan näyttää että rohkeus & rakkaus kantaa aina. Kiitos myös Maijulle, Lauralle, Nooralle, vanhemmilleni ja kaikille teille muille apureille ja sparraajille – ja Kiitos hyvää -blogini lukijoille, jotka kyselitte ja toivoitte uutta sivustoa!

    Nyt toivotan Sinut sydämellisesti, posket hieman alkujännityksestä punoittaen, tervetulleeksi tutustumaan ja jättämään kommenttisi. Tervetuloa luomaan ja kokemaan Vanelja.

    V